Kiilin kotiseutumuseon yhteydessä toimii Majatalo Kiilinranta, jossa on kahdeksan huoneistoa. Kaikissa huoneistoissa on minikeittiö, wc ja suihku.
Rannassa on kuuden sähköpaikan matkaparkki. Paikkojen vieressä on vessa- ja suihkutilat.
– Matkaparkki on avoinna toukokuusta lokakuuhun. Varaukset voi tehdä varausjärjestelmämme kautta. Alueella on myös vierasvenesatama, kertoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Ulf Grindgärds.
Museon toiminta alkoi 1960-luvulla, jolloin alueelle siirrettiin ensimmäinen rakennus, 200-vuotias Franssintalo. Kekkonen vihki museon vuonna 1969.
– Talot on siirretty lähikylistä Kristiinankaupungin alueelta ja pystytetty talkoovoimin. Merenrantametsikössä on yli 24 erilaista museorakennusta 1700- ja 1800-luvuilta, Grindgärds jatkaa.
On asuinrakennuksia, karjasuojia, paja, riihi, kappeli ja koulu. Rannassa on venevajoja, kalastajamökkejä sekä suuri kalasuolaamo. Suolaamo toimii juhlapaikkana ja on suosittu tila hääjuhlille.
Sentraalitalossa on poikkeuksellisen laaja kokoelma puhelinliikenteeseen liittyvää laitteistoa.
Kalastaja Jannen tupa kiinnosti aikanaan Kekkosta. Olihan presidenttimmekin innokas kalamies. Koulussa opetti itseoppinut Anna-Leena Ådjers, joka osasi lukea muttei lainkaan kirjoittaa.
Laivanrakennusmuseossa esitellään 1800-luvulla Siipyyssä tehtyjä puualuksia. Kylässä oli parhaimpina aikoina kuusi laivaveistämöä, joista Kiili oli suurin.
Tapahtumia pitkin kesää
Starcken talossa on ravintolakahvila, jossa on kesäaikaan tarjolla kotileivonnaisten lisäksi lounasta viikonloppuisin.
Kiilissä järjestetään kesäisin taidenäyttelyitä sekä muun muassa käsityöläismarkkinat, musiikkitapahtumia, lasten päivä sekä talvella joulumarkkinat.
Museoalue on avoinna tiistaista sunnuntaihin (klo 12–17) 14. kesäkuuta alkaen 10. elokuuta saakka. Museoalueella järjestetään myös opastettuja kierroksia.
Läheiselle Yttergrundin saarelle järjestetään tilauksesta venekuljetuksia. Saarella kohoaa vuonna 1892 valmistunut harvinaisempi teräksinen majakkatorni. 41 metrin korkuinen majakka on Suomen toiseksi vanhin.
Teksti ja kuva: Antti Henttonen